2v 3kk ja matka jatkuu…! | I’m back! And cute little lady is over 2 years already!

Kameran ja internetin arkistosta tuli selattua kuvia Neiti M:n kasvamisesta. Kuvia on kertynyt paljon ja niitä tulee otettua jatkuvasti. Niistä huomaa helposti kuinka jo taaperoikään ehtinyt pieni ihminen kasvaa vauhdilla.

Tämän blogin jatkaminen on käynyt mielessä kymmeniä kertoja. Samoin on tullut pohdittua kymmeniä kertoja jatkaako kirjoittamista vai en, onko siinä mitään järkeä (miksi?, miten? “mistä mä oikein kirjoitan?”)? Ja lukeeko tätä enää kukaan… Onko tämän blogin aika ja tarkoitus jo ollut ja mennyt…?

Kuitenkin päädyin siihen että tämän blogin aihe ja sen kirjoittaminen oli yhdessä vaiheessa elämää iso osa asian kanssa jaksamisen tukena ja ilojen sekä surujen jakamisessa mukana. Kirjoittamiseen ja kuviin on käytetty kymmeniä ja kymmeniä tunteja aikaa, vastattu kyseleviin, kannustaviin ja ihaniin kommentteihin ja jopa ehkä onnistunut jakamaan “vertaistukea” samassa tilanteessa oleville.

Vaikka aihe ei enää ole blogin otsikon mukainen tai alkuperäisen kirjoittamisen tarkoitushan on jo ollut ja mennyt. Meistä tuli sateenkaariperhe, ihanan pienen tytön kaksi äitiä. Ja vanhempiahan olemme edelleen vaikkakin eri osoitteissa. Pikkineidillä on nykyään elämässään edelleen me kaksi äitiä, molempien äitien nykyiset puolisot, isovanhemmat (mummu, mummi ja pappa) sekä kummit ja ystävät.

Joten nyt on taas blogi kaivettu “arkistoista” ja aijon jatkaa kirjoittamista hieman eri muodossa mutta silti saman aiheen ympärillä. Jos olet seurannut blogia aikaisemmin niin toivottavasti olet vielä mukana. Ja jos olet uusi lukija niin toivotan sinut tervetulleeksi! 🙂
Tästä on hyvä jatkaa uudella innolle!

(En aijo deletoida mitään vanhoja postauksia tai kommentteja. Vain kirjoittajan kuvausta ja joitain kuvia saattaa hieman muuttua).

**************************************************************

As you can see, the blog is back on again!
Browsing through the camera and the internet archive photos of Miss M’s growing up. Among other things, I noticed how easily time flies while a little person is growing rapidly.

Continuation of this blog has crossed my mind dozens of times. Similarly, on the controversial subject has become dozens of times to continue writing or not, does it make sense (why ?, how? “What shoud I write about?”)? And see if the topics fit and hit here anymore … Does anyone read this blog, do I have time and has the purpose already been and gone …?

However, I ended up that the topic of this blog and the writing was in one stage of my life life a big part of the support for coping with the joys and sorrows, and distributing involved. With writing and images, I’ve been using dozens and dozens of hours of time, replying to the comments, read supportive and wonderful comments, and perhaps even managed to share some “peer support” for those who are in the same situation.

Although the subject is no longer the title of the blog or the original writing, the very purpose has already been and gone. We became a rainbow family, a lovely little girl with two mothers. And now we are still parents, even though we live at different addresses. So she has two mothers, the both moms got current spouses, and she has grandparents (grandma, granny and grandpa), as well as godmoms and friends.

So now back from the “archives” and I’m going to continue writing in a slightly different form, but still about the same topics around the subject. If you’ve been following the blog in the past, I hope you’re still involved and following. And if you’re a new reader, I wish you welcome! 🙂

(I’m not going to delete any old posts and comments. Only the description of the author and some of the images may slightly change).

Pitkä vuosi takana! | Long, hard, sad but also joyful year behind…!

Kulunut vuosi on ollut monella tapaa raskas ja siksi blogin päivittäminen on ollut pitkällä tauolla. Pikkuneiti on nyt 1v 4 kk ja kasvaa ja kehittyy kovaa vauhtia. On opittu kävelemään, juoksemaan, löydetty paljon uusia sanoja ja aloitettu tutustuminen päiväkodin ihmeelliseen maailmaan. Eli paljon on ehtinyt tapahtua pienen ihmisen elämässä.

Meidän äitienkin elämässä on tapahtunut muutos. Hieman päälle vuosi sitten erosimme yllättäen (ei yhteisestä päätöksestä) jo jonkin aikaa kestäneen uskottomuuden takia. Muutimme erilleen ja lopullinen “avioero” (tai parisuhteen purkaminen, jos aivan tarkkoja ollaan) tuli lopulliseen päätökseensä heinäkuussa 2014. Vaikka tämä ei ole ollut itselleni (“äiti B”) helppoa, niin onneksi perheen sisäisen adoption myötä minulla on silti lailliset oikeudet vanhempana ja säännöllinen tapaamisoikeus.

Vaikka käänteet tapahtuivat yllättäen eikä tilanteeseen ollut osannut varautua (lapsen ollessa vasta 4kk vanha, mutta ilmeisesti äitiyslomalainen kotona olija ehtii sitten vauvan hoitamisen lomassa muutakin), niin ainakin itse olen ottanut sen linjan (ja olemme vanhempina niin yhdessä päättäneet), että lapsen etu on tärkein ja pyrimme kaikesta huolimatta hoitamaan vanhemmuuteen liittyvät asiat asiallisesti ja yhteisymmärryksessä.

Pohdin pitkään kirjoittamisen jatkamista (“onko minulla mitään fiksua sanottavaa tai annettavaa” kun alkuperäinen unelma, haave ja todellisuus kauan odotetusta perheestä mureni), mutta päätin silti että kirjoitan vaikka vain itselleni muistiin asioita jotta voin palata niihin sitten myöhemmin. Että vaikka täällä ei enää käsitellä lapsen hankkimiseen ja raskauteen liittyviä aiheita, niin ehkäpä joku vielä saa tästä jotain irti tai kiinnostuu lukemaan!

Eli minä äiti B jatkan tämän blogin kirjoittamista, koska haluan jakaa kuulumisia tulevaisuudessakin (en tiedä lukeeko tätä blogia vielä joku…) kuten alunperin tätä koko “projektia” aloittaessa oli tarkoituskin. Tarkoitus on keskittyä lapsen kasvun ja kehityksen seuraamiseen ja sen haasteisiin sivuten samalla myös “joka toinen viikonloppu”-äitiys aihetta.

Tämä näin pikaisena päivityksenä, lupaan palata asiaan kun pääsen taas vauhtiin tässä kirjoittamisessa! 🙂

Asialliset kommentit ja kysymykset ovat edelleen tervetulleita, mutta silti kaikki kommentit edelleen suodatetaan ennen hyväksymistä koska en halua blogin kommenteihin asiattomuuksia (eriävät mielipiteet ovat asia erikseen) tai roskapostia!

Oikein mukavaa ja lämmintä joulun aikaa kaikille jo näin etukäteen!

*********

Our blog has had a very long “vacation” during the last year mainly due to the fact that a bit over a year ago me (mommy B) and our daughter’s bio mom (mommy A) separated and later divorced due to her very unexpected infidelity, which had lasted a while before I got to know about it (someone seemed to have tons of extra time while being at home with the baby while I was at work…).

So from now on I ( Mommy B) will continue to update this blog and tell more positive things (after this post) of how wonderful daughter, now 1y 4 months, has grown up, learned to walk and run and has learned a tons of new words and skills!

After a long and hard thinking I decided to continue writing this blog alone although there are no more pregnancy or newborn baby topics and life rolls more around the little toddler and since I’m nowdays / at the moment like “every other weekend”-mom (I will have more time later). But I’m glad that I have my parental rights as a legal secong parent adoption mom so I have visitation rights with my daughter and she can stay with me.

But I will continue writing later with more happier topics, this was just a quick update about the situation and something to write about the future of this blog (Im not even sure if anyone is reading this anymore, but I decided to write mainly just for myself to make notes and write down different things that are a part of a “toddler life”. And if someone will now or later get something out of this or likes to follow, even better!

But anyway, happy holidays for everyone in advance already and I will get back with posting asap! As before, all the comments will be moderated and pre-approved before publishing so there won’t be any hate-filled or spam comments! (so if you comment or send a question by commenting, please be patient, I will reply as soon as I can. I have a day job and 2 dogs who keep me busy so I dont check this blog several times a day!).

It’s nice to be back! 🙂

Blogi on ollut tauolla! Mutta palaamme pian! | This blog has taken some time off…! But we’ll back soon!

Kuten varmaan moni seuraaja on havainnut, on täällä blogissa ollut viimeiset puoli vuotta kovin hiljaista.
Olemme/olen kuitenkin palaamassa kirjoittamisen ääreen tässä kesäkuun aikana, eli seuraavaa/uutta postausta voi odotella muutaman viikon sisään! Tälle tauolle on ollut oma syynsä joka selviää myöhemmin.
Kaunis ja kovaa vauhtia kasvava tyttäremme voi kuitenkin hyvin ja kohtahan on jo 1v. synttärieden aika!
Eli uutta postausta tulossa lähiaikoina! (ja ainakin päivitettäviä/postattavia kuvia on kertynyt viimeisen 6kk ajalta…)

Hyvää alkavaa kesää kaikille! Ja hyvää Pride-kuukautta kaikille sateenkaariperheille ja LGBTQ-ihmisille! ❤

It’s been a while since I/we have made our last post to this blog (over 6 months…). And I guess some of you followers have noticed the lack of posts… This blog is getting back active now during the summer so in a few weeks (June /July)! There has been a reason for this break, but more about it later…!
But anyway, pour precious and beautiful daughter is healthy and fine and growing up so fast! And just in a few months it will be her 1st birthday! Time goes by so fast…! (and there are tons of new pics from the last 6 months that are waiting to be published and tons of news about what’s been going on with a growing up kid!So stay tuned, there is a new “comeback post” coming up during the next few weeks!

Have a nice summer everyone! And happy International Pride Month (June) for all the rainbow families and LGBTQ-people! ❤
(Though there are tons of Pride events around the world in July and August too, June is the official Pride month to celebrated each year  to honor the June 28th 1969 Stonewall riots in Manhattan, NYC).

Kuvalähde / Pic source: http://www.opm.gov/blogs/Director/2014/6/6/Celebrating-LGBT-Pride-Month/ (U.S. Office of Personnel Management Director’s blog post about Pride Month)

Tasavertainen avioliittolaki ja lapsen etu | Equal Marriage Act and the interests of the child

Väestöliiton psykologi Lotta Heiskanen kiteyttää hyvin avioliittolain uudistamisen merkityksen ja lapsen edun sateenkaariperheissä, joissa perheen (laillinen) asema on taattu.

“Sukupuoli tai seksuaalinen suuntautuneisuus eivät kasvata lasta, vaan vanhemmat ihmisinä kasvattavat. Perheen ihmissuhteissa sisältö on tärkeämpää kuin muoto. Riittävän myötäelävä, turvaa ja hoivaa antava, suojaavia rajoja asettava ja itsenäistymisen mahdollistava kasvatus ei ole vanhemman sukupuolesta kiinni.”
Eipä tuota asiaa voi paremmin tuoda esiin ja korostaa!

Koko blogipostauksen voit lukea täältä!

There is a great blog post (in Finnish) about the equal marriage act (same-sex marriage law) and the interests of the child by the psychologist of the Family Federation of Finland Laura Heiskanen. The best quote (freely translated) on that post is:

“Gender or sexual orientation will not raise a child, but the parents as human beings do. In relationships within the family, the content is more important than the form. Empathetic, secure and care-giving, protective boundaries setting and independence enabling parenting isn’t based on parents gender!”

Olemme edelleen hengissä..! / We’re still alive..!

Blogissamme on ollut luvattoman pitkä tauko sitten viimeisen postauksen. Koliikki vaivaa edelleen, vaikka Neiti M täytti viime viikolla jo 3kk. Kävimme 3kk neuvolan jälkeisenä päivänä erikseen lääkärin vastaanotolla. Ainoana neuvona toistaiseksi tuli vain Nutrilon:in (maidonsakeuttaja, sopii “herkkävatsaisille”) poistaminen ruokavaliosta vastikkeen lisukkeena. Kolmen viime vuorokauden aikana tämä ei ole mitenkään muuttanut tilannetta.
Eli nyt jatkamme edelleen Nutrilonin käyttämistä korvikkeen kanssa (40% veteen sekoitettua jauhetta ja 60% korviketta per pullollinen/annos).

Äiti A on pikkuneidin kanssa päivät kotona ja meillä ei olla edelleenkään päästy pitkiin päiväuniin (päikkärit ovat kerrallaan max. tunnin pituisia) joten päivät ovat pätkittäisiä ja Äiti B on ollut kiireinen töissä (pahimmillaan 10h työpäiviä) ja sitten kotona on odottanut väsynyt vaimo ja vielä väsyneempi ja itkuinen/mahakipuinen vauva (eli päivän “työvuoro nro. 2” alkaa kotona…).

Meillä kyllä on paljon päivitettävää ja uusia ihania kuvia, kunhan vaan ehtisi hetkeksi istua alas ja kirjoittaa (jotain fiksua). Mutta ehkä tämä tästä… Helpotus tilanteeseenhan saattaa olla ihan “kulman takana” ja sitten olisi aikaa jo hieman “harrastuksillekin”, kuten tämä kirjoittaminen (yritämme ajatella positiivisesti, tässä vaiheessa se on ainoa asenne joka saa jaksamaan…!). Nyt täytyy vain pitää vaan sormet ja varpaat ristissä! (ja yrittää olla lukematta niitä tarinoita joissa kerrotaan koliikin helpottaneen vasta 7kk iässä…).

Positiivisena asiana on se, että meidän perheen sisäisen adoption prosessi on ohi ja asia on vahvistettu, eli Äiti B on nyt virallisesti adoptioäiti ja laillisesti toinen virallinen vanhempi! 🙂 Mutta lisää siitä prosessista ja sen kulusta myöhemmin.

It’s been a long time since our last post. We’re still living with colic although Miss M just turned 3 months last week… but there are still no signs of things getting any easier.
And Mommy A is tired during the day cause she’s the one who’s doing all the night time feedings and getting baby to fall asleep during the evening/night. And since the little lady takes average of an hour naps at the time during the day, the baby is keeping her busy.
And Mommy B works from 8 to 10h per day and has “the second work time” at home after a busy day, cause the baby is fussy/crying/screaming most of the evening… So even a 5 minutes at the shower alone feels like luxury!

We had our 3 month check-up last Thursday (w/vaccinations) and we got an appointment for pediatrics Doc. for the next morning. The only thing she had in mind, was that we should just use formula and remove Nutrilon from baby’s diet (but it’s the ingredient which some doctors believe will help w/colic and it’s designed for babies with tummy problems).

We tried to feed just the formula for 3 or 4 days, but she wasn’t eating as much as before and nothing changed, so we decided just to go back to the previous mix (40% of Nutrilon powder w/boiled water and 60% of formula on one dose/bottle). Cause we started to worry that she wouldn’t get enough food just from plain formula, since she eats rather small doses, but often, like every 2 to 3 hours…

So we’re still living one day at the time… But we hope that there would be a change for better soon, so we’d have again some time to do some other things than just take care of the baby 24/7… Even if we’d get her to sleep easier, we’d have a small moments for ourselves and more time to update this blog! Cause we have tons of stories (we do also have good, happy and smiley moments in the middle of all this!) and some cute pics too!

So we hope that you all will stay tuned, cause there are more posts coming soon! (And with soon, we hope in a few days/a week!). But the good news are, that our 2nd parent adoption process is ready, so now Mommy B is an adoptive mom and legally the other parent (not just a guardian). But more about that process later!

Pic post!

it’s Monday again!

Neiti M nukkui hyvin, mutta ilmeisesti maanantain aamuherääminen oli yhtä vaikeaa kuin vanhemmillakin… Miss M slept quite well last night, but hey, Monday morning isn’t anyones favorite…! Though she doesn’t know the difference yet, but anyway. And here’s also a proof that she really isn’t always so quiet or happy and smiley. This is what her “my tummy hurts and I don’t wanna wake up”- face looks like!

8 weeks tomorrow!

For the last 6 weeks we’ve been kinda “busy” with everyday life and with colic… still! Little girl has been crying every night with clear signs of tummy pains at least for 3 hours, during the worst nights from 6 pm to 3 am, and one weekend I got to sleep around 4.30 am… And her daytime naps are very short, like half an hour and the maximum sleep time at night has been 4 hours straight at best.

Our friends borrowed us a nice bouncing/vibrating bouncer/babysitter (by Fisher Price) which also has and extra “toy bar” which includes some nice polarbears, a turtle and colorful fish parts with music and moving parts (and the “songs” aren’t that bad either, and it’s not the same one tune over and over again!). Baby has been very happy with the bouncer, especially because or the vibrating/bouncing, cause it seems to help a bit for those colic symptoms. And it’s way more comfy to sit like at the livingroom with us than the car seat we’ve been using before. So we’d highly recommend this (kinda) product for any parents with a newborn (even if you don’t have colic!).

We’ve also changed our previous milk formulas (Nan and Arla Organic baby) a bit and added also Nutrilon Omneo (a product by Nutrica) which is a powder formula designed for babies with colic or other problems with normal basic fromulas. Even with the right dosing (water and powder), it seems to be a bit more “heavier” then normal formula, so we’ve mixed it (like 60/40) with those basic milk formulas, so it’s easier to feed from the bottle.
Since Mommy A isn’t breastfeeding, it never even started properly (cause of the c-section and since Miss M spent first 3 days at the NICU), and at home with all the colic and crying&screaming we totally gave up and anyway there would’ve not been enough milk coming anyway.

And we don’t even have enough energy to care what some other mom’s or nurses are thinking. Since she’s growing very well (she’s at +3 line at the growth chart with both height and weight!), and eating well even with colic, we came to the conclusion, that the most important thing is that the baby eats, no matter if it’s bereastmilk or formula!
And we also believe that a baby with enough stress with her tummy already, doesn’t need any more stress with the idea that we would’ve tried to only feed her with breastmilk. Many people have commented that “it just needs time and patience, and then the milk starts coming and baby will get all the milk from mommy”! We’ll we told them previously that they are more than welcome to come and see how we tried that with a screaming baby, many many times!

Since the colic symptoms started, we bought all those “gas-drops” recommended by professionals to ease the colic symptoms (in Finland those are Cuplaton, Kuplastop and Disflatyl and those contain dimethicone and simethicone, there is some difference between those two ingredients). At first it seemed that Cuplaton (dimethicone) was helping but after few weeks trying both of these products, it seemed that the symptoms were only getting worse! (and all these meds are like $20 per bottle… so for us, it was all waste of the money… and time/nerves!). The best “results” have so far been with Nutrilon powder,and since the price per litre for ready formula is the same as any other, it’s been the best decision to give it a try! So we have a little less crying & pains and a little more sleep! 🙂

(Nutrica also has fromula powders like for milk- and/or soy allergy, but those products are way more expensive. Though you can buy those from like any supermarket, if your baby really has even symptoms of allergy, you can get a prescription from the doc and get it way cheaper from the pharmacy, at least here in Finland!)