2v 3kk ja matka jatkuu…! | I’m back! And cute little lady is over 2 years already!


Kameran ja internetin arkistosta tuli selattua kuvia Neiti M:n kasvamisesta. Kuvia on kertynyt paljon ja niitä tulee otettua jatkuvasti. Niistä huomaa helposti kuinka jo taaperoikään ehtinyt pieni ihminen kasvaa vauhdilla.

Tämän blogin jatkaminen on käynyt mielessä kymmeniä kertoja. Samoin on tullut pohdittua kymmeniä kertoja jatkaako kirjoittamista vai en, onko siinä mitään järkeä (miksi?, miten? “mistä mä oikein kirjoitan?”)? Ja lukeeko tätä enää kukaan… Onko tämän blogin aika ja tarkoitus jo ollut ja mennyt…?

Kuitenkin päädyin siihen että tämän blogin aihe ja sen kirjoittaminen oli yhdessä vaiheessa elämää iso osa asian kanssa jaksamisen tukena ja ilojen sekä surujen jakamisessa mukana. Kirjoittamiseen ja kuviin on käytetty kymmeniä ja kymmeniä tunteja aikaa, vastattu kyseleviin, kannustaviin ja ihaniin kommentteihin ja jopa ehkä onnistunut jakamaan “vertaistukea” samassa tilanteessa oleville.

Vaikka aihe ei enää ole blogin otsikon mukainen tai alkuperäisen kirjoittamisen tarkoitushan on jo ollut ja mennyt. Meistä tuli sateenkaariperhe, ihanan pienen tytön kaksi äitiä. Ja vanhempiahan olemme edelleen vaikkakin eri osoitteissa. Pikkineidillä on nykyään elämässään edelleen me kaksi äitiä, molempien äitien nykyiset puolisot, isovanhemmat (mummu, mummi ja pappa) sekä kummit ja ystävät.

Joten nyt on taas blogi kaivettu “arkistoista” ja aijon jatkaa kirjoittamista hieman eri muodossa mutta silti saman aiheen ympärillä. Jos olet seurannut blogia aikaisemmin niin toivottavasti olet vielä mukana. Ja jos olet uusi lukija niin toivotan sinut tervetulleeksi! 🙂
Tästä on hyvä jatkaa uudella innolle!

(En aijo deletoida mitään vanhoja postauksia tai kommentteja. Vain kirjoittajan kuvausta ja joitain kuvia saattaa hieman muuttua).

**************************************************************

As you can see, the blog is back on again!
Browsing through the camera and the internet archive photos of Miss M’s growing up. Among other things, I noticed how easily time flies while a little person is growing rapidly.

Continuation of this blog has crossed my mind dozens of times. Similarly, on the controversial subject has become dozens of times to continue writing or not, does it make sense (why ?, how? “What shoud I write about?”)? And see if the topics fit and hit here anymore … Does anyone read this blog, do I have time and has the purpose already been and gone …?

However, I ended up that the topic of this blog and the writing was in one stage of my life life a big part of the support for coping with the joys and sorrows, and distributing involved. With writing and images, I’ve been using dozens and dozens of hours of time, replying to the comments, read supportive and wonderful comments, and perhaps even managed to share some “peer support” for those who are in the same situation.

Although the subject is no longer the title of the blog or the original writing, the very purpose has already been and gone. We became a rainbow family, a lovely little girl with two mothers. And now we are still parents, even though we live at different addresses. So she has two mothers, the both moms got current spouses, and she has grandparents (grandma, granny and grandpa), as well as godmoms and friends.

So now back from the “archives” and I’m going to continue writing in a slightly different form, but still about the same topics around the subject. If you’ve been following the blog in the past, I hope you’re still involved and following. And if you’re a new reader, I wish you welcome! 🙂

(I’m not going to delete any old posts and comments. Only the description of the author and some of the images may slightly change).

Pitkä vuosi takana! | Long, hard, sad but also joyful year behind…!


Kulunut vuosi on ollut monella tapaa raskas ja siksi blogin päivittäminen on ollut pitkällä tauolla. Pikkuneiti on nyt 1v 4 kk ja kasvaa ja kehittyy kovaa vauhtia. On opittu kävelemään, juoksemaan, löydetty paljon uusia sanoja ja aloitettu tutustuminen päiväkodin ihmeelliseen maailmaan. Eli paljon on ehtinyt tapahtua pienen ihmisen elämässä.

Meidän äitienkin elämässä on tapahtunut muutos. Hieman päälle vuosi sitten erosimme yllättäen (ei yhteisestä päätöksestä) jo jonkin aikaa kestäneen uskottomuuden takia. Muutimme erilleen ja lopullinen “avioero” (tai parisuhteen purkaminen, jos aivan tarkkoja ollaan) tuli lopulliseen päätökseensä heinäkuussa 2014. Vaikka tämä ei ole ollut itselleni (“äiti B”) helppoa, niin onneksi perheen sisäisen adoption myötä minulla on silti lailliset oikeudet vanhempana ja säännöllinen tapaamisoikeus.

Vaikka käänteet tapahtuivat yllättäen eikä tilanteeseen ollut osannut varautua (lapsen ollessa vasta 4kk vanha, mutta ilmeisesti äitiyslomalainen kotona olija ehtii sitten vauvan hoitamisen lomassa muutakin), niin ainakin itse olen ottanut sen linjan (ja olemme vanhempina niin yhdessä päättäneet), että lapsen etu on tärkein ja pyrimme kaikesta huolimatta hoitamaan vanhemmuuteen liittyvät asiat asiallisesti ja yhteisymmärryksessä.

Pohdin pitkään kirjoittamisen jatkamista (“onko minulla mitään fiksua sanottavaa tai annettavaa” kun alkuperäinen unelma, haave ja todellisuus kauan odotetusta perheestä mureni), mutta päätin silti että kirjoitan vaikka vain itselleni muistiin asioita jotta voin palata niihin sitten myöhemmin. Että vaikka täällä ei enää käsitellä lapsen hankkimiseen ja raskauteen liittyviä aiheita, niin ehkäpä joku vielä saa tästä jotain irti tai kiinnostuu lukemaan!

Eli minä äiti B jatkan tämän blogin kirjoittamista, koska haluan jakaa kuulumisia tulevaisuudessakin (en tiedä lukeeko tätä blogia vielä joku…) kuten alunperin tätä koko “projektia” aloittaessa oli tarkoituskin. Tarkoitus on keskittyä lapsen kasvun ja kehityksen seuraamiseen ja sen haasteisiin sivuten samalla myös “joka toinen viikonloppu”-äitiys aihetta.

Tämä näin pikaisena päivityksenä, lupaan palata asiaan kun pääsen taas vauhtiin tässä kirjoittamisessa! 🙂

Asialliset kommentit ja kysymykset ovat edelleen tervetulleita, mutta silti kaikki kommentit edelleen suodatetaan ennen hyväksymistä koska en halua blogin kommenteihin asiattomuuksia (eriävät mielipiteet ovat asia erikseen) tai roskapostia!

Oikein mukavaa ja lämmintä joulun aikaa kaikille jo näin etukäteen!

*********

Our blog has had a very long “vacation” during the last year mainly due to the fact that a bit over a year ago me (mommy B) and our daughter’s bio mom (mommy A) separated and later divorced due to her very unexpected infidelity, which had lasted a while before I got to know about it (someone seemed to have tons of extra time while being at home with the baby while I was at work…).

So from now on I ( Mommy B) will continue to update this blog and tell more positive things (after this post) of how wonderful daughter, now 1y 4 months, has grown up, learned to walk and run and has learned a tons of new words and skills!

After a long and hard thinking I decided to continue writing this blog alone although there are no more pregnancy or newborn baby topics and life rolls more around the little toddler and since I’m nowdays / at the moment like “every other weekend”-mom (I will have more time later). But I’m glad that I have my parental rights as a legal secong parent adoption mom so I have visitation rights with my daughter and she can stay with me.

But I will continue writing later with more happier topics, this was just a quick update about the situation and something to write about the future of this blog (Im not even sure if anyone is reading this anymore, but I decided to write mainly just for myself to make notes and write down different things that are a part of a “toddler life”. And if someone will now or later get something out of this or likes to follow, even better!

But anyway, happy holidays for everyone in advance already and I will get back with posting asap! As before, all the comments will be moderated and pre-approved before publishing so there won’t be any hate-filled or spam comments! (so if you comment or send a question by commenting, please be patient, I will reply as soon as I can. I have a day job and 2 dogs who keep me busy so I dont check this blog several times a day!).

It’s nice to be back! 🙂

Blogi on ollut tauolla! Mutta palaamme pian! | This blog has taken some time off…! But we’ll back soon!


Kuten varmaan moni seuraaja on havainnut, on täällä blogissa ollut viimeiset puoli vuotta kovin hiljaista.
Olemme/olen kuitenkin palaamassa kirjoittamisen ääreen tässä kesäkuun aikana, eli seuraavaa/uutta postausta voi odotella muutaman viikon sisään! Tälle tauolle on ollut oma syynsä joka selviää myöhemmin.
Kaunis ja kovaa vauhtia kasvava tyttäremme voi kuitenkin hyvin ja kohtahan on jo 1v. synttärieden aika!
Eli uutta postausta tulossa lähiaikoina! (ja ainakin päivitettäviä/postattavia kuvia on kertynyt viimeisen 6kk ajalta…)

Hyvää alkavaa kesää kaikille! Ja hyvää Pride-kuukautta kaikille sateenkaariperheille ja LGBTQ-ihmisille! ❤

It’s been a while since I/we have made our last post to this blog (over 6 months…). And I guess some of you followers have noticed the lack of posts… This blog is getting back active now during the summer so in a few weeks (June /July)! There has been a reason for this break, but more about it later…!
But anyway, pour precious and beautiful daughter is healthy and fine and growing up so fast! And just in a few months it will be her 1st birthday! Time goes by so fast…! (and there are tons of new pics from the last 6 months that are waiting to be published and tons of news about what’s been going on with a growing up kid!So stay tuned, there is a new “comeback post” coming up during the next few weeks!

Have a nice summer everyone! And happy International Pride Month (June) for all the rainbow families and LGBTQ-people! ❤
(Though there are tons of Pride events around the world in July and August too, June is the official Pride month to celebrated each year  to honor the June 28th 1969 Stonewall riots in Manhattan, NYC).

Kuva

Kuvalähde / Pic source: http://www.opm.gov/blogs/Director/2014/6/6/Celebrating-LGBT-Pride-Month/ (U.S. Office of Personnel Management Director’s blog post about Pride Month)

6 viikkoa täynnä | the whole 6 weeks


Viimeiset pari viikkoa on täällä blogin puolella ollut kovin hiljaista. Työt ovat kovasti vieneet mennessään arkena (Äiti B:n) ja illat ja viikonloput ovat menneet vauvaa hoitaessa ja koliikin (oireiden) kanssa valvoessa. Eli vieläkään ei oöe ollut havaittavissa mitään suurempia muutoksia parempaan (pahimmillaan pikkuneiti itkee/huutaa 02.00-03.00 asti alkaen joskus klo 21..). Eivätkä päivätkään ole helppoja. Meillä kun “päikkäreitä” nukutaan puolen tunnin jaksoissa. Tähän mennessä taitaa 4h yöunta putkeen olla ennätys…
20130908-022121.jpg
Saimme tutuilta lainaan Fisher Pricen “tärisevän” sitterin, jota voi tietysti heijata myös tavallisen sitterin tapaan. Se on hieman helpottanut iltoja, ja sitterin mukana tullut kaari on täynnä eläinhahmoja, vilkkuvia valoja ja mukavaa musiikkia. Ne kiinnostavat nyt jo, mutta varmasti niistä on enemmän iloa sitten kun vatsavaivat helpottavat ja meillä on “iloinen vauva” (ajatus, joka tuntuu nyt vielä niiiin kaukaiselta!).

20130908-023055.jpg

Saimme myös mukaan avaamattoman paketin Nutrilon Omneo vastikejauhetta, joka on erityisesti vatsavaivoista kärsiville vauvoille. Olemme nyt testanneet sitä tavallisten vastikkeiden (NAN ja Arla organic baby) ohessa. Nutrilonin jauhe vaan tuntuu olevan ohjeen mukaan valmistettuna kovin “jänkkiä” eli ei ollenkaan niin juoksevaa kuin nestemäinen vastike. Se on hieman kuin syöttäisi laihaa velliä tuttipullosta. Nyt on vielä paha sanoa onko se auttanut vai pahentanut oireita. Vaippaan tuleva tuotos on kiinteytynyt, mutta kova “kingerrys” käy aina ruokailun jälkeen.

Hankimme myös jo aikaisemmin kokeillun Cuplatonin jatkeeksi toista melko samanlaista tuotetta, Kuplastop:ia (Leiras, vaikuttava aine sama kuin Disflatyl:issä). Tuota on nyt käytetty pari päivää, annostuksen mukaan ehkä 4 tai 5 kertaa (annostus 2-4 kertaa päivässä), mutta ainakaan vielä ei mitään selkeää helpotusta ole ilmennyt (on hyvin tahnamaista ja “ensitunnelmat” ovat että aine on vain pahentanut vatsakipuja… Että onko kyse vain sopimattomasta tuotteesta vai vaatiiko alku totuttelua…).

Update in english coming later: This whole topic needs a whole own post in english… We are still living with severe colic and there is one very tired baby and two tired mommas in our household…!

Se K-sana | The C Word


Muutaman viikon tauko on päässyt tapahtumaan sitten edellisen postauksen… tosin ihan hyvästä syystä, sekä positiivisessa että negatiivisessa mielessä…

Meillä on nyt kaunis pieni kolmevikkoinen tyttö, joka viime maanantaina (12.8.) neuvolassa punnittiin ja mitattiin, ja pituutta on nyt jo 55cm ja painoa 4750g. Eli syntymästä on kolmessa viikossa tullut pituutta 4cm ja painoa lisää reilu 500g.

Meillä on nyt myös jo melkein kaksi viikkoa ollut “kylässä” ei niin mukava vieras, koliikki. Pikkuneiti syö hyvin (kuten jo painon noususta huomaa) mutta kivuliaat vatsavaivat itkettävät jatkuvasti, nukkuminen onnistuu 2-3h pätkissä kerrallaan ja iltaisin/öisin itku (tai se on kyllä lähempänä huutoa, “tavallinen” vauvan itku kuulostaisi “ihan mukavalta”…) on pahimmillaan. Huonoimpina hetkinä neiti on valvonut illalla 18-03 ja nukkunut sitten 03-06…herätäkseen taas uudelleen klo 06…

Meillä on käytössä cuplaton-tipat jokaisen ruokailun yhteydessä, röyhtäytellään useampaan kertaan jokaisen syötön aikana ja pikkuinen rauhottuu parhaiten syliin jatkuvaan heijaamiseen. Neuvolassakin puhuttiin asiasta ja vyöhyketerapia on oikeastaan ainoa “hoitomuoto” joka on vielä kokeilematta. Vastikettakin on jo vaihdettu.

Kaikki yrittävät kovasti lohdutella, että 3kk iässä tämä menee ohi. Helpottava tieto sinäänsä, ettei mistään vakavammasta (toivottavasti) ole kyse. Mutta nyt kun on kaksi viikkoa takana ja vielä ne 8 tai 9 edessä, niin ei auta ottaa kuin päivä kerrallaan. Oman univajeen ja jatkuvan huutamisen rinnalla kaikkein pahinta on kuitenkin se, kun näkee kuinka pieneen masuun sattuu ja asialle ei voi oikein tehdä mitään 😦 Eli tavallinen vauvoille tyypillinen “yökitinä” olisi kovin “mukavaa” tämän rinnalla…

Sen isompia “pulautteluja” tai oksentamista meillä ei ole ollut, joten tämä viittaisi siihen, että esim. refluksitaudista tai maitoallergiasta ei pitäisi olla kyse… Joten tässä varmaankin ensisijaisesti auttaa vain aika, oireiden lievitys ja pitkä pinna…! Joten jos sinulla on kokemusta koliikista ja etenkin sen “hoitokeinoista”, niin kaikki vinkit otetaan vastaan!

We’ve had a few weeks break from posting, now with a positive reason ❤ and also with a bit more negative one…

Now that we have a bit over 3 weeks old cutest little girl, we couldn't be happier! Last Monday she weighted 4750g/55cm (10.47lb / 1.8 ft). So she's growing well and fast. But during the last week or so, we've also had a "new visitor" in our household, a colic. Every parent who's ever had a colicky baby knows how it is and feels…

We've been using the "gas drops", changed formula once already, we burp her at least once during and after every feeding etc. She doesn't throw up/burp everything out, so according to our nurse, this doesn't seem like it could be reflux symptoms or milk allergy. But she's crying/screaming every night at least 3hrs and then sleeps 2 to 3h and then, even after feeding routine again, she can continue still after we swaddle her, gently rub her tummy or carry her closely in an upright position… So during the worst nights, she's been crying from 6pm to 3am when she falls to sleep to wake up at 6am again…!

Or she falls asleep between 9 to 10pm and sleeps like 2hrs and it takes another 2 to get her back to sleep. Car rides or pushing her around in her car seat/pram seems to calm her a bit, but you cant sleep and drive/walk at the same time, so there's gonna be atleast one very tired mommy (or mommies) even when she's sleeping…

And like many people tell you (and you can read it online too) that this will pass and will be over when she's around 3 months.. But almost 2 weeks behind now and 8 or more still to go doesn't sound so great… And it would be so much easier to handle this if you'd see/know that this is "just crying" or the baby would cry cause she's just over-tired or hungry. But it's so much harder when you see that the baby is more or less in pain and there isn't much you can do to help her (not much that we haven't tried already…). That's what hurts the most and is the roughest part of all this.

After all this, it feels (at least right now!) that it would be SO MUCH easier to live with the baby who would just be “cranky” during the evening (or night) and refuses to sleep etc. And before this, we thought that colic is something that's pretty rare or that there must be some certain reason and cure for this constant crying. But the surprise was, when this topic started to hit closer to home, the fact that this condition affects more or less 10 to 20% of otherwise healthy babies (without any other physical condition).

So if you've had (or your friend has had) a little one with colic and if you have any tips or tales how to survive better, do share!

She’s here! <3


20130725-050452.jpg
Hand in hand with Mommy A.

Our beautiful little girl was born on July 23rd at 11.52pm, so a bit before midight! After 36h of induction and labor, the process was not getting anywhere (even after 3 doses of epidural and with almost maximum dose of oxytocine). So we made a bit hard decision with the doctors to go for c-section.

I (Mommy B) got to see our girl at the baby unit around 2am (July 24th) so like 2 hours after birth. She was, and still is, there because she still has some amniotic fluid in her lungs, but she should be ok pretty soon so she can get upstairs to the maternity ward! Mommy A got off from the OR around 3am and only got to see pics of the baby.

So we went yesterday morning to visit her together. She is the most beautiful baby for us! She weighted 4220g when she was born, so she ain’t a small one and she’s strong and can already hear well our familiar voices! Mommy A is still very sore after the c-section, but is in good hands at the hospital and she’s been able to walk quite nicely already!

So I just cant wait when the baby is ready to “move” to be with Mommy A at the bedside and also I can’t wait to know when my girls can come home! ❤
20130725-051854.jpg
(Kuvassa näkyvä hetu on väliaikainen, ei oikea…)

She has big feet and long toes, just like her bio-mom (Mommy A)! And she’s 51cm “tall” already! (Don’t know if that’s a lot for a girl…). But anyway as an adult, the odds are, that she’ll be around 180cm tall… So if she’s skinny, she can be a model and if not, I guess she has some basketball skills in her genes! 😀

But we hope that we’ll have more good news later and that we can start a life together at home as soon as possible!