6 viikkoa täynnä | the whole 6 weeks


Viimeiset pari viikkoa on täällä blogin puolella ollut kovin hiljaista. Työt ovat kovasti vieneet mennessään arkena (Äiti B:n) ja illat ja viikonloput ovat menneet vauvaa hoitaessa ja koliikin (oireiden) kanssa valvoessa. Eli vieläkään ei oöe ollut havaittavissa mitään suurempia muutoksia parempaan (pahimmillaan pikkuneiti itkee/huutaa 02.00-03.00 asti alkaen joskus klo 21..). Eivätkä päivätkään ole helppoja. Meillä kun “päikkäreitä” nukutaan puolen tunnin jaksoissa. Tähän mennessä taitaa 4h yöunta putkeen olla ennätys…
20130908-022121.jpg
Saimme tutuilta lainaan Fisher Pricen “tärisevän” sitterin, jota voi tietysti heijata myös tavallisen sitterin tapaan. Se on hieman helpottanut iltoja, ja sitterin mukana tullut kaari on täynnä eläinhahmoja, vilkkuvia valoja ja mukavaa musiikkia. Ne kiinnostavat nyt jo, mutta varmasti niistä on enemmän iloa sitten kun vatsavaivat helpottavat ja meillä on “iloinen vauva” (ajatus, joka tuntuu nyt vielä niiiin kaukaiselta!).

20130908-023055.jpg

Saimme myös mukaan avaamattoman paketin Nutrilon Omneo vastikejauhetta, joka on erityisesti vatsavaivoista kärsiville vauvoille. Olemme nyt testanneet sitä tavallisten vastikkeiden (NAN ja Arla organic baby) ohessa. Nutrilonin jauhe vaan tuntuu olevan ohjeen mukaan valmistettuna kovin “jänkkiä” eli ei ollenkaan niin juoksevaa kuin nestemäinen vastike. Se on hieman kuin syöttäisi laihaa velliä tuttipullosta. Nyt on vielä paha sanoa onko se auttanut vai pahentanut oireita. Vaippaan tuleva tuotos on kiinteytynyt, mutta kova “kingerrys” käy aina ruokailun jälkeen.

Hankimme myös jo aikaisemmin kokeillun Cuplatonin jatkeeksi toista melko samanlaista tuotetta, Kuplastop:ia (Leiras, vaikuttava aine sama kuin Disflatyl:issä). Tuota on nyt käytetty pari päivää, annostuksen mukaan ehkä 4 tai 5 kertaa (annostus 2-4 kertaa päivässä), mutta ainakaan vielä ei mitään selkeää helpotusta ole ilmennyt (on hyvin tahnamaista ja “ensitunnelmat” ovat että aine on vain pahentanut vatsakipuja… Että onko kyse vain sopimattomasta tuotteesta vai vaatiiko alku totuttelua…).

Update in english coming later: This whole topic needs a whole own post in english… We are still living with severe colic and there is one very tired baby and two tired mommas in our household…!

Invisible family campaign by Allout.org


I just signed a petition to the European Union calling on them to ensure mutual recognition of same-sex families and their parental ties to their children, no matter where they are in the European Union.

Although most countries in the EU allow same-sex couples to marry or enter into registered partnerships, they don’t mutually recognise these families. That means that same-sex parents often lose all rights and legal authority over their kids as soon as they set foot in a different country.

Will you join me and stand up for all the same-sex families in the European Union and their kids, who need to be fully recognised and protected, no matter where they are?
www.allout.org/invisibleparents
http://www.invisibleparents.eu/

20130817-143809.jpg

Se K-sana | The C Word


Muutaman viikon tauko on päässyt tapahtumaan sitten edellisen postauksen… tosin ihan hyvästä syystä, sekä positiivisessa että negatiivisessa mielessä…

Meillä on nyt kaunis pieni kolmevikkoinen tyttö, joka viime maanantaina (12.8.) neuvolassa punnittiin ja mitattiin, ja pituutta on nyt jo 55cm ja painoa 4750g. Eli syntymästä on kolmessa viikossa tullut pituutta 4cm ja painoa lisää reilu 500g.

Meillä on nyt myös jo melkein kaksi viikkoa ollut “kylässä” ei niin mukava vieras, koliikki. Pikkuneiti syö hyvin (kuten jo painon noususta huomaa) mutta kivuliaat vatsavaivat itkettävät jatkuvasti, nukkuminen onnistuu 2-3h pätkissä kerrallaan ja iltaisin/öisin itku (tai se on kyllä lähempänä huutoa, “tavallinen” vauvan itku kuulostaisi “ihan mukavalta”…) on pahimmillaan. Huonoimpina hetkinä neiti on valvonut illalla 18-03 ja nukkunut sitten 03-06…herätäkseen taas uudelleen klo 06…

Meillä on käytössä cuplaton-tipat jokaisen ruokailun yhteydessä, röyhtäytellään useampaan kertaan jokaisen syötön aikana ja pikkuinen rauhottuu parhaiten syliin jatkuvaan heijaamiseen. Neuvolassakin puhuttiin asiasta ja vyöhyketerapia on oikeastaan ainoa “hoitomuoto” joka on vielä kokeilematta. Vastikettakin on jo vaihdettu.

Kaikki yrittävät kovasti lohdutella, että 3kk iässä tämä menee ohi. Helpottava tieto sinäänsä, ettei mistään vakavammasta (toivottavasti) ole kyse. Mutta nyt kun on kaksi viikkoa takana ja vielä ne 8 tai 9 edessä, niin ei auta ottaa kuin päivä kerrallaan. Oman univajeen ja jatkuvan huutamisen rinnalla kaikkein pahinta on kuitenkin se, kun näkee kuinka pieneen masuun sattuu ja asialle ei voi oikein tehdä mitään 😦 Eli tavallinen vauvoille tyypillinen “yökitinä” olisi kovin “mukavaa” tämän rinnalla…

Sen isompia “pulautteluja” tai oksentamista meillä ei ole ollut, joten tämä viittaisi siihen, että esim. refluksitaudista tai maitoallergiasta ei pitäisi olla kyse… Joten tässä varmaankin ensisijaisesti auttaa vain aika, oireiden lievitys ja pitkä pinna…! Joten jos sinulla on kokemusta koliikista ja etenkin sen “hoitokeinoista”, niin kaikki vinkit otetaan vastaan!

We’ve had a few weeks break from posting, now with a positive reason ❤ and also with a bit more negative one…

Now that we have a bit over 3 weeks old cutest little girl, we couldn't be happier! Last Monday she weighted 4750g/55cm (10.47lb / 1.8 ft). So she's growing well and fast. But during the last week or so, we've also had a "new visitor" in our household, a colic. Every parent who's ever had a colicky baby knows how it is and feels…

We've been using the "gas drops", changed formula once already, we burp her at least once during and after every feeding etc. She doesn't throw up/burp everything out, so according to our nurse, this doesn't seem like it could be reflux symptoms or milk allergy. But she's crying/screaming every night at least 3hrs and then sleeps 2 to 3h and then, even after feeding routine again, she can continue still after we swaddle her, gently rub her tummy or carry her closely in an upright position… So during the worst nights, she's been crying from 6pm to 3am when she falls to sleep to wake up at 6am again…!

Or she falls asleep between 9 to 10pm and sleeps like 2hrs and it takes another 2 to get her back to sleep. Car rides or pushing her around in her car seat/pram seems to calm her a bit, but you cant sleep and drive/walk at the same time, so there's gonna be atleast one very tired mommy (or mommies) even when she's sleeping…

And like many people tell you (and you can read it online too) that this will pass and will be over when she's around 3 months.. But almost 2 weeks behind now and 8 or more still to go doesn't sound so great… And it would be so much easier to handle this if you'd see/know that this is "just crying" or the baby would cry cause she's just over-tired or hungry. But it's so much harder when you see that the baby is more or less in pain and there isn't much you can do to help her (not much that we haven't tried already…). That's what hurts the most and is the roughest part of all this.

After all this, it feels (at least right now!) that it would be SO MUCH easier to live with the baby who would just be “cranky” during the evening (or night) and refuses to sleep etc. And before this, we thought that colic is something that's pretty rare or that there must be some certain reason and cure for this constant crying. But the surprise was, when this topic started to hit closer to home, the fact that this condition affects more or less 10 to 20% of otherwise healthy babies (without any other physical condition).

So if you've had (or your friend has had) a little one with colic and if you have any tips or tales how to survive better, do share!

Olen 10 päivän ikäinen! | I’m 10 days old!


Neiti M on viimepäivinä nauttinut äitien seurasta kokopäiväisesti, koska olemme molemmat lomalla. Neiti selkeästi nauttii huomiosta ja yhteisistä köllöttelyhetkistä. Pienet silmät ovat parin viimeisen päivän aikana alkaneet entistä enemmän tarkkailla ympäristöään 🙂

Neiti nauttii myös läheisyydestä kovasti. Vaikka omaan sänkyyn tai Amazonas Koala:n riippukehtoon nukahtaminen on helppoa. Tänään testattiin ensimmäistä kertaa kantoliinassa (Close kantoliina säätörenkailla) olemista ja sekin tuntui kovasti olevan pikkuisen mieleen 🙂 Ainoana huonona puolena asiassa oli se, että Äiti A kantoi neitiä liinassa ja reilu neljän ja puolen kilon paino etupuolella ei todellakaan vielä sopinut näin pian sektion jälkeen.

Vaikkakin sairaalasta annettiin kotiutumisohjeena, että synnyttäjä saa sektion jälkeen kantaa vain vauvaa, niin käsillä kantaminen/nostelu onkin huomattavasti helpompaa. Eli siltä osin liinailu jatkuu tulevina viikkoina joko ihan kotosalla pieninä pätkinä tai sitten Äiti B:n kanssa (joka tosin on tällä hetkellä työllistetty kantamaan kaikki painavampi ja esim. ulkoiluttamaan perheen karvaisia lapsia…).

Eilen ja tänään on myös ollut hieman tauotonta itkuisuutta ja vatsanpuruja. Äiti A kun on nyt saanut pumpattua päivä päivältä enemmän maitoa pulloon, mutta päällä oleva antibiottikuuri on aiheuttanut vatsanväänteitä sekä äidille että vauvalle. Onneksi siitä päästään eroon nyt! Kun pikkuneiti vietti ensimmäiset 2vrk lastenosastolla tipassa, yläpainemaskissa ja nenämahaletkussa, niin imemisote/osaaminen ei vielä ole parhaimmillaan, joten sitä pääsemme kunnolla harjoittelemaan vasta ensi viikolla, kun Äiti A;n lääkekuuri on loppu ja sen myötä maidontuotanto (tai maidon kunnolla nouseminen) paranisi!

Ja maanantaina menemme käymään imetystuki-hoitajan luona, josta toivottavasti saamme lisää opastusta asiaan. Normaalistihan jopa sektion jälkeen vauva saattaa hamuta maitoa rinnoista jo kun äitiä “ommellaan kasaan” leikkaussalissa. Meidän tapauksessa kun tämä ei ollut mahdollista, niin nyt alkuun pääseminen vaatii pidempää pinnaa sekä imettäjältä että vauvalta.

Miss M is still enjoying the company of both of her moms, cause Mommy B is still on vacation for two more weeks. She loves attention and cuddling with mommies (though she sleeps in her own bed at night) and seems to enjoy of taking naps at the Amazonas Koala baby hammock! So that has been a great purchase (who wouldn’t love a hammock nap?!?)! She’s also keeping her eyes more open and has been more alert during the last few days. So she’s already “looking around” and is trying to focus her sight to a faces on she range she can see (from 4 to 8 inches).

Also today, we tested the Close ring sling carrier. She seemed to enjoy it right away 🙂 The only problem now is, that due to Mommy A’s c-section, she’s allowed to carry only the baby and that means mainly carrying/lifting her with her arms. So the baby’s weight on the front and some walking at the same time was bit too much. I guess we gotta wait a bit longer for her to heal or she can only carry the baby at home and short periods of time (Mommy B has hands full with lifting everything else and handling with our two “furry babies” at the moment, but if Mommy A wants to sleep, we might try some “quality time” with Mommy B carrying the little lady…).

We’ve also had some tummy problems yesterday and today. We think the main point might be the fact that since Mommy A has been pumping milk more and more during recent days, but she still have had 2 sets of antibiotics. So now there are two tummies mixed up cause of the meds.

But gladly now the meds are over, so both the tummy problems and the milk supply can get better in few days. Cause those meds tend to slower the amount of milk that comes out. And we haven’t yet gotten into the breastfeeding, because the little miss lived her first 2 days with nasalgastric tube and her sucking reflex isn’t strong enough yet. But we’re gonna meet the breastfeeding specialist nurse on Monday and get some more tips. Some c-section moms do breastfeed already at the OR, if the baby is completely ok, already then when the mother is being “stitched up” and then it starts naturally. But with our situation, it’s gonna take a bit longer… We’ll just need some patience and practice, both mommy and the baby! 🙂

20130803-004948.jpg20130803-004959.jpg20130803-005014.jpg

Ensimmäiset päivät | Our first days as a family of 3


Tässä hieman tunnelmia viimeiseltä sairaalapäivältä ja ensimmäisestä päivästä kotona! Neiti M (emme tule tässä blogissa julkaisemaan tyttäremme nimeä ja toivomme, että vaikka juuri sinä sen tietäisitkin, et koskaan käytä sitä esim. kommenteissa tms.!) on “viihtynyt” hyvin ja ollut toistaiseksi “helppo vauva”, siihen verraten mitä tiedämme (itkee vain nälkää… Muuten on rauhallinen!).

Elämä on syömistä, vaipanvaihtoa ja nukkumista. Neiti nukkui jopa suurimman osan ensimmäisestä kylvetyksestään, eli ilmeisesti vesi on mieluisaa 😀

Here are some moments from the last day at the hospital and from the first day at home. Miss M (we're not gonna use our daughter's name on our blog, so if you happen to know her name and comment, please do not use it!) has been very happy and "easy" baby (so far, as we know, she’s only crying, well moaning, when she’s hungry!).

We've been just eating, changing diapers and sleeping. She slept almost through her first bath.. So we guess she loves to relax in the water 😀

20130730-160039.jpg

20130730-160204.jpg

20130730-160225.jpg

20130730-160236.jpg

20130730-160248.jpg

She’s here! <3


20130725-050452.jpg
Hand in hand with Mommy A.

Our beautiful little girl was born on July 23rd at 11.52pm, so a bit before midight! After 36h of induction and labor, the process was not getting anywhere (even after 3 doses of epidural and with almost maximum dose of oxytocine). So we made a bit hard decision with the doctors to go for c-section.

I (Mommy B) got to see our girl at the baby unit around 2am (July 24th) so like 2 hours after birth. She was, and still is, there because she still has some amniotic fluid in her lungs, but she should be ok pretty soon so she can get upstairs to the maternity ward! Mommy A got off from the OR around 3am and only got to see pics of the baby.

So we went yesterday morning to visit her together. She is the most beautiful baby for us! She weighted 4220g when she was born, so she ain’t a small one and she’s strong and can already hear well our familiar voices! Mommy A is still very sore after the c-section, but is in good hands at the hospital and she’s been able to walk quite nicely already!

So I just cant wait when the baby is ready to “move” to be with Mommy A at the bedside and also I can’t wait to know when my girls can come home! ❤
20130725-051854.jpg
(Kuvassa näkyvä hetu on väliaikainen, ei oikea…)

She has big feet and long toes, just like her bio-mom (Mommy A)! And she’s 51cm “tall” already! (Don’t know if that’s a lot for a girl…). But anyway as an adult, the odds are, that she’ll be around 180cm tall… So if she’s skinny, she can be a model and if not, I guess she has some basketball skills in her genes! 😀

But we hope that we’ll have more good news later and that we can start a life together at home as soon as possible!

Epiduraalia ja supistuksia | Epidural and contractions


Ensimmäinen annos epiduraalia meni 17.50 ja toinen annos n. 20.00. Avautuminen on vasta puolivälissä, mutta oksitosiiniannos on nyt kolminkertainen aloitusannokseen verrattuna. Eli toivottavasti se hieman nopeuttaisi asioita. Mutta ellei ihmettä tapahdu, niin tuskin vielä tämämänkään vuorokauden puolella mitään tapahtuu… Huomisen puolella (23.7) klo 01.30 on tätä hommaa kestänyt 36h! Eli ainakin täällä on yksi väsynyt synnyttäjä ja yksi malttamaton tukihenkilö… Ja toisaalta myös vähän jo väsynyt “Äiti B”…

First dose of epidural went around 5.50pm and second one around 8pm. We’re already (or still) half way “there”. Oxcytocine dose has been tripled from the start dose, so we’re hoping that it will speed up things for real!

But unless there will be some quick turn with this labour, the “tummyalien” will not born today (July 22) so it goes until 23rd. At 01.30am (July 23rd) so in about 4,5hrs, the labor has lasted 36h…! So there is one tired “Mommy A” giving birth… And “Mommy B” is somewhere between tired, anxious and excited… (Though it gives some boost to be excited, otherwise I’d be half a sleep already…!).

Mutta nyt takaisin katsomaan vaimokkeen vointia js toivottavasti seuraavassa postauksessa on jo jotain vauvauutisia…!! ❤

But now I gotta go back inside and see how wifey is doing, and I hope that next post would be about baby news…!! ❤

Synnytys on alkanut! | Labor has started!


Eilen (22.7) saavuttiin synnärille 12.30. Vajaan vuorokauden balong-käynnistyksen (laitettiin 15.00) jälkeen vedet meni tänään 23.7 10.00, ja nyt (14.00) ollaan jo synnytyssalissa supistelemassa! ❤ Eli jos saataisiin masualien tänään jo maailmaan!

We arrived to the hospital yesterday (July 22nd) After almost 24h foley balloon induction, the waters broke today (July 23rd) at 10am and now (2pm) we are already at the delivery room and Mommy A is having tons of hard contractions already! So we hope that we'll meet our beautiful "tummyalien" today! ❤