KP 10 ja 1. inssi (kuudes yritys) / CD 10 and 1st IUI (6th try)


Tänään heti aamusta oli sitten jälleen ohjelmassa tämän kierron ensimmäinen inssi. Homma menee jo sellaisella rutiinilla, että sitä ei enää edes kovin pohdiskele. Ei enää mieti tohkeissaan että “nyt tää menee niin hyvin että takulla tärppää”!

Ehkä sitä on jo hieman kyynistynyt tai niin kovin tottunut jo siihen, että raskaustestissä näkyy vain se yksi sininen tai punainen viiva.. Nyt on kuitenkin “jo” kuudes kerta menossa…Vaikea sanoa onko se paljon vai vähän. Moni useamman vuoden yrittänyt voisi todeta että meillä on homma vasta alussa, kun taas joku jolla on (jopa vahingossa) tärpännyt yhdestä kerrasta, saattaa ihmetellä että kuinka jaksamme tätä rumbaa kuukaudesta toiseen.

Jopa tutun luovuttajan kanssa homma on selvästi rutinoitunut, enää ei tarvitse höpötellä ylimääräisiä tai “keventää tunnelmaa”… Homma vaan menee niin, että kuvio on jo tuttu, homma hoituu nopeasti ja sen jälkeen me kaikki kolme pääsemme jatkamaan arkisia askareitamme (etenkin kun luovutukset/inssit tapahtuvat aamulla…). Ovistesti näytti aamulla vielä negaa, mutta kun ultran perusteella voimme olettaa ovulaation olevan huomenna tai sunnuntaina (7.10), niin emme olleet siitä huolissaan. Munasolu kun irtoaa keskimäärin 22-23 mm kokoisena ja munasoli kasvaa n.2 mm vuorokaudessa, joten siitä on helppo laskea… (jos ne eilen 4.10 olivat 17-18 mm). Tämä on ilmeisesti varsin hyvä koko munasoluille kp 9 kohdalla (yleisempi on ilmeisesti 10-15mm…).

So today, at 8am, we had our 1st insemination during this cycle… Ovulation tester still showed negative, but since we saw those 2 eggs on ultrasound yesterday, and their size is good (both 17-18mm) we know that ovulation will happen tomorrow or on Sunday.

And it seems like some women have noticed that an ovulation “created with Clomid” some ov-testers might not show ovulation at all… you just have to count that is egg/eggs will be released from ovary when thay are 22-23mm, and they do grow about 2mm per 24h, that’s easy to count… (And we are glad that the eggs are excellent w/size, because normally (on cd 9, those are, by our research, aroun 10 to 15 mm…).

And when the time goes by, this whole process seems to become more “technical” after each try, we and our donor know how the “steps go” and we are not anymore chatting random stuff but rather each of us just doing “our tasks” and then continuing our daily routines (even more faster, when donating happens 8 am…). And by each try, we seem to talk less and less that “I feel now it’s gonna work, I can feel it!”… we just be and wait for the results.

Some people who have tried/done this more than us, even many years might say that we are still at the beginning.. and we are “ok to feel frustrated after a year or so”… And some people get pregnant just “by accident” when they are not even sure if they are trying or not… like “whoops, I’m pregnant!”… and that feels to be the part we miss the most.. or we feel that we miss, even when we know that this whole thing can’t happen to us just by accident… But I guess it’s just part of the deal here. We know the deal we’ve made (not to mean it is made by choice, that we are 2 women who want a baby) and we are “playing with the cards we have” and gotta see if it works out!

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s