Melkein puolivälissä (kohta rv 20) | Almost halfway there (week 20)

Huomenna ollaan, ihmeellistä kyllä, puolivälissä raskautta…. nyt jo! Ja alle kahden viikon päästä on jo rakenneultra, eli silloin saamme toivottavasti tietää kumpi sieltä on tulossa 🙂 Mutta vaikka pieni ihminen päättäisi syntyä kuukauden päästä (rv 24), niin sillä olisi jo 50% mahdollisuus selvitä hengissä (tyttövauvoilla mahdollisuus on keskimäärin vielä hieman parempi). Eli sitten kun päästään 28.viikon kohdalle, voi jo “huokaista helpotuksesta” (tai ainakin itse voin, koska olen syntynyt rv 26+5 hieman päälle 30 v. sitten, ja pieniä keuhkoja lukuunottamatta olen täysin terve ja yli 170cm pitkä), koska suhtaudun ennenaikaisuuteen ehkä hyvin eri tavalla kuin monet muut raskauden etenemistä jännityksellä seuraavat vanhemmat. (Tosin ainahan raskausviikot eivät ratkaise sikiön selviämismahdollisuuksia, vaan syntymäpainolla ja juuri keuhkojen kehityksellä on suuri merkitys + sillä onko sikiöllä joitain muita ongelmia).

Tässä siis “Äiti B” (silloin kun olin vielä “nuori, kaunis ja hoikka”), synnyin rv 26+5, 1180g ja 37 cm (nykyään 174cm). So this is me (“Mommy B”), 31 years ago, when I was still “young, thin and pretty” (14.5 inches, 2.6lb and minus 3 months old, so I was born 26+5! And now I’m 5’8 and weight a bit more…). Copyrights owned by my dad, so do not copy!

Nyt sikiö on jo kokonaispituudeltaan 25-26cm, mutta painaa vielä vasta n. 300g. Tuo pieni ihminen on kuitenkin nyt jo kehittänyt kuuloaistiaan, ja reagoi kohdun ulkopuolelta tuleviin voimakkaisiin ääniin. Lisäksi kuulemma jo tästä eteenpäin sikiön kuulemat äänet muodostuvat tutuiksi ja samoilla äänillä (äidin/vanhempien äänet tai tietty musiikki) rauhoittavat vauvaa syntymän jälkeenkin, koska ne ovat tuttuja, kun niistä on jäänyt pieniin aivoihin jo muistijälki (eli tässä vaiheessa pitää jo ruveta yrittää vähentää niitä *khöm “voimasanoja”, joita tulee aina välillä eri tilanteissa käytettyä…).