Äitikortista | About the “Mommy Card”

Lueskelin kirja-arvosteluja Anu Silfverbergin Äitikortti-kirjasta (en siis ole itse vielä lukenut kyseistä kirjaa, siksi kommentoin aihetta vain kirja-arvioiden ja haastattelun kautta). Silfverbergin mukaan “Järkevätkin naiset muuttuvat lapsen saatuaan. He putoavat äitiyden mustaan aukkoon, jossa naiset haukkuvat toisiaan imetysfoorumeilla ja roikkuvat kaiket päivät netissä kyttäämässä oikeanlaisia vauvanvaatteita. Äitiyden mustassa aukossa pöytään kuin pöytään läimähtää myös äitikortti, jolla kuitataan lapsettoman mielipiteet sanomalla: sitten kun sinulla on lapsia, ajattelet toisin.”

Silfverbergin haastattelun aiheesta löytää Yle Areenasta .

(This post is about Finnish author Anu Silfverberg, who has a new book called “Mommy Card”. it’s about how easy it is to get sucked into the “Mom” role and how modern moms are competing about the whole concept of motherhood through being “the eco-mom” or practicing “attachment parenting”, and how the “mommy boards” on Internet are a constant battlefield, where mothers are more against each other rather than being supportive and accepting for different kind of parenting choices… And it’s also about using the “mommy card” by phrases like “I gained weight…I had 3 kids…,I’m a mom.” or “I can’t focus at work and have to rush home…I’m a mom.”)

Meillä kotona tästä aiheesta on keskusteltu lähinnä nimityksellä “äitiyspsykoosi”…. Eli siitä, kun kaikki pyörii 24/7 äitiyden ympärillä ja nainen on ensisijaisesti äiti ja vasta sitten puoliso, sisko, tytär, oman alansa ammattilainen tai ylipäätään ihminen..(eli on täysin “sairastunut lapseensa” ja siitä voi olla ensimmäistä kertaa yön erossa ehkä sitten kun se ei enää käytä vaippoja…) Samaan tapaanhan voi moneen muuhunkin “elämää muuttavaan asiaan” hurahtaa.