Äitikortista | About the “Mommy Card”


Lueskelin kirja-arvosteluja Anu Silfverbergin Äitikortti-kirjasta (en siis ole itse vielä lukenut kyseistä kirjaa, siksi kommentoin aihetta vain kirja-arvioiden ja haastattelun kautta). Silfverbergin mukaan “Järkevätkin naiset muuttuvat lapsen saatuaan. He putoavat äitiyden mustaan aukkoon, jossa naiset haukkuvat toisiaan imetysfoorumeilla ja roikkuvat kaiket päivät netissä kyttäämässä oikeanlaisia vauvanvaatteita. Äitiyden mustassa aukossa pöytään kuin pöytään läimähtää myös äitikortti, jolla kuitataan lapsettoman mielipiteet sanomalla: sitten kun sinulla on lapsia, ajattelet toisin.”

Silfverbergin haastattelun aiheesta löytää Yle Areenasta .
aitikortti
(This post is about Finnish author Anu Silfverberg, who has a new book called “Mommy Card”. it’s about how easy it is to get sucked into the “Mom” role and how modern moms are competing about the whole concept of motherhood through being “the eco-mom” or practicing “attachment parenting”, and how the “mommy boards” on Internet are a constant battlefield, where mothers are more against each other rather than being supportive and accepting for different kind of parenting choices… And it’s also about using the “mommy card” by phrases like “I gained weight…I had 3 kids…,I’m a mom.” or “I can’t focus at work and have to rush home…I’m a mom.”)

Meillä kotona tästä aiheesta on keskusteltu lähinnä nimityksellä “äitiyspsykoosi”…. Eli siitä, kun kaikki pyörii 24/7 äitiyden ympärillä ja nainen on ensisijaisesti äiti ja vasta sitten puoliso, sisko, tytär, oman alansa ammattilainen tai ylipäätään ihminen..(eli on täysin “sairastunut lapseensa” ja siitä voi olla ensimmäistä kertaa yön erossa ehkä sitten kun se ei enää käytä vaippoja…) Samaan tapaanhan voi moneen muuhunkin “elämää muuttavaan asiaan” hurahtaa.

Kirja tietysti kärjistää esim. sen että kestovaippailulla ja kantoliinailulla äiti (nainen) ensisijaisesti pönkittäisi vain omaa erinomaisuuttaan äitinä ja “suorittaa äitiyttä” mahdollisimman hyvin. Ja kuinka äidit ovat jakautuneet eri kuppikuntiin sen mukaan, voiko lasta pitää sitterissä tai ihan tavallisessa rintarepussa vai toteutetaanko kiintymysvanhemmuuden oppeja pilkuntarkkaan (täysimetys, kantoliina, perhepeti ja “vaistovanhemmuus”).

On meilläkin hetkellisesti hurahdettu koirien kohdalla siihen “pentutuoksuun” ja oltu onnesta soikeina siitä, kun ensimmäiset tarpeet on tehty olkkarin maton sijasta ulos… Ja koirallisten työkavereiden kanssa on vertailtu eri takkimerkkejä ja pohdittu ratkaisuja eroahdistus- ja käyttäytymisasioihin, mutta kuitenkin rajansa kaikella! Kun yhtä hyvin voisin samaan tapaan kahden koiran (ja muutaman muun karvaisen nelijalkaisen) omistajan kirjoittaa kirjan siitä, kuinka jotkut hurahtavat esim. koiriinsa niin, että elämään ei mitään muuta sitten mahdukaan.

Eli vaikka meillä varmaan tullaan kestovaippoja(kin) käyttämään, niin ensisijainen syy niihin ovat ekologiset arvot ja kantoliina saattaa joissain tilanteissa (molemmat kädet ovat vapaat!) olla varsin kätevä. Ja kyllähän mistä tahansa lajista (jos äitiyden voi sellaiseksi laskea) saa “välineurheilua” jos sille linjalle lähtee… Eli meitä tuskin saa uppoamaan sinne “mustaan aukkoon” edes väkisin tunkemalla! Asioitahan on hyvä nostaa esiin, mutta se että asiat ovat näin “joko tai” tai se, että aiheesta tehdään näin mustavalkoinen, hieman häiritsee.

Ja pohdintaa aiheutti myös se, että olisinko (jos niin haluaisin) tulevaisuudessa “vain” sosiaalisena äitinä edes oikeutettu käyttämään tätä äitikorttia, koska minähän en tiedä miltä tuntuu olla raskaana tai mitä helvettiä se voi olla, kun tissit painaa kilon kappale ja maitoa tursuaa joka välissä ja kun en ole jäämässä äitiyslomalle/kotiin lapsen kanssa… Että olen varmaan sitten jossain siellä äidin ja “pulloruokinnan kanssa nurkkaan ajetun isän” välimaastossa…  Ja itseni tuntien, minulla kyllä “pää leviäis” täyspäiväisenä kotiäitinä, vaikka lähtisin neljän seinän sisältä sinne vaunulenkille tai puistoon (tosin siellä on niitä “pelottavia muita äitejä” …joiden kanssa pitäis sit jutella raskaudesta, ja synnytyksestä ja mulla tulis sellanen olo, että ihan kun olisin työhaastattelussa, jossa olisin väärentäny CV:heni tutkinnon, jota mulla ei ole (=raskaus), koska sehän olisi se ensimmäinen oletus).

Eli ehkä minä sitten olen varsin “isä” henkisesti tässä asiassa… Eli onneksi mulla on tuo “puolisko” joka on äidillisempi (ja siksi onkin Äiti A!) ja osaa käsitellä vauvoja ja lapsia jo valmiiksi (jo ihan ammattinsa puolestakin…). Ja kuten eräs toinen “luovalla alalla” toimiva äiti (siis synnyttänyt ja äitiyslomalle jäänyt) totesi, että kyllä sitä rupesi jo äitiyslomalla “aivot kaipaamaan haasteita ja virikkeitä” ja töihin…

Jenkeissä on ilmeisesti buumina ihan oikeasti “Mommy Cardsit” (tarkoittaen ihan konkreettista korttia, toisin kuin tämä kirjan “äitikortti”..). Eli suomeksi, kotiäiditkin teettävät käyntikortteja… En tiedä pitäisikö tämä tulkita niin, että kotiäityiskin on ammatti tai “titteli” vai onko kyse vain kätevästä ratkaisusta jakaa yhteystietoja… Tosin näin älypuhelinten ja sosiaalisen median aikakutena vähän ihmetyttää. Kyllähän esim. Foursquaresta löytää samassa leikkipuistossa käyvät. (Aivan kuten löytää koirapuistoilijatkin!) Tai puistokaveri-äitejä voi pyytää kaveriksi vaikka Facebookissa…

I also read that in US, the term mommy card also means an actual printed card, that you can hand to other moms… So it’s like a business card for mothers… It left me thinking, is it’s just clever and practical or is this all about the fact that those moms do want to “highlight” the fact that they are stay-at-home moms, instead of having a regular job (with a real business card). But at the same time this seems to be a cultural thing too. In Finland, we have one of the best financial benefit systems in the world for mothers to stay at home after giving birth (paid maternity leave and also financial support after that by the government, though we pay like 20% of taxes…), but still at the same time there is huge pressure to go back to work asap, and being a stay-at-home mom is not seen as a career as it may be in UK or US (?!?)

“In the past few years, “mom cards” of all description have been showing up at baby groups, soccer fields and playgrounds. Some are printed with cutesy one-liners (“Get your mommy to call my mommy”) while others are emblazoned with damask or leopard prints. But the basic information is the same: the mother’s name, phone number and a job title such as Rugrat Wrangler or Annabelle’s Mom. —Adriana Barton, “Networking mommies: Here’s my card, let’s do sandbox,” The Globe and Mail, January 11, 2010″

About these ads

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s